sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kiss me I'm (not) Irish

Niin paljon kysymyksiä.
Meneekö aika mun mielestä nyt hitaasti vai nopeasti?
Miksi on niin vaikeeta aina alottaa postauksen kirjottaminen?
Meneekö koti-ikävä ikinä ohi?


Niin paljon on tapahtunut ja vaikka ei aina siltä tunnukkaan, aika menee tosi nopeasti. En edes tajunnut, että viime postauksen kirjoittamisesta on kulunut yli viikko! Mitäh?!

Teitä varmaan kiinnostaisi kuulla, mitäs hittoa mä täällä nyt sit oon puuhannut, kun ei ole kuulunut paljon mitään (snapchat on poikkeus).
Vastaus on: "Ei mitään käryä" :D. Ehkäpä kaivelen vähän kuvia ja katselen, että mitä sitten onkaan tullut puuhattua tässä viikon sisällä.

Noh.

Ainakin oon kovasti yrittänyt saada muodostettua rutiineja mun työpäiviin, ja voin kertoa, että on muuten helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä miksi, mutta homma on vielä hippasen kesken.
Ympäristö lapsen vahtimiselle on kuitenkin niin unelma. Koska asun Blarneyn puutarhojen keskellä, esim. kävelyreittejä on jos jonkimoista ja nähtävää on paljon!
Lisäksi käydään joka tiistai kirkon taaperoiden leikkiryhmässä ja tykkään siitä jotenkin niin paljon. Siellä saa tavata muita au paireja tai vaikkapa äitejä/isiä ja jutella työntekijöiden kanssa. Lapset pääsee sosialisoitumaan ja jotenkin siellä aika kuluu tosi nopsaan.
Mua on myöskin piristänyt tosi paljon se, että oon saanut täällä tehdä yhtä mun lempipuuhaani eli leipomista. Yritin ekaa kertaa tehdä hampurilaissämpylöitä, aika huonolla menestyksellä, mutta pullaa ja sämpylöitä sain tehtyä onnistuneesti.
Nyt kun perheen äiti on ollut vielä kotona, oon päässyt näkemään aika paljon lähiympäristöä. Käytiin yhdessä luonnonpuistossa leikkitreffeillä kahden suomalaisen äidin kanssa, heillä molemmilla on kaksoslapset, joten vipinää riitti! Tämän lisäksi käytiin myös näistä äideistä toisen luona uudestaan leikkitreffeillä ja pääsin samalla näkemään vähän Kinsalea.

Oon myös saanut paljon uusia ystäviä, pari Italialaista ja monta Espanjalaista. Etenkin kaks tyttöä on tullut mulle aika läheisiksi ja heidän kanssaan onkin nyt enimmäkseen  tullut vietettyä aikaa.
Täällä Corkin alueella on tosi paljon espanjalaisia au paireja, joten ei ole mitenkään ihmeellistä, että mun ystäväpiiri muodostuu lähinnä niistä. Tällä viikolla espanjalaisten au pairien lisäksi tutustuin muutamaan espanjalaiseen työharjoittelijaan.
Juttelinkin tossa hetki sitten yhden mun ystävän kanssa siitä, että kotiin tullessani mun espanja on varmaan parempi kuin englanti, koska sitä oon nyt kovasti alkanut opettelemaan. Menestyksestä ei kyllä tarvitse vielä edes puhua!

Ystävien kanssa ollaan mm. shoppailtu, käyty kahvilla, vietetty iltaa pubissa ja valmistauduttu siihen suureen ja kuuluisaan st. Patrickin päivään.
Ja myöskin tämän päivän vietin ystävieni kanssa ja tänä päivänä tutustuin näihin työharjoittelijoihin!
Mun st. Patrickin päivä oli paljon ihanampi ja hauskempi mitä edes osasin odottaa! Katsottiin aluksi paraati, joka alkoi mun mielestä iha liian aikaisin. Paraatin jälkeen suunnattiin pienen lounaan jälkeen pubeihin ja vietettiinkin loppuilta erilaisissa pubeissa! Oli niin hauskaa ja antaisin mitä vaan jos saisin elää ton päivän uudestaan.

Todellakin niitä once in a lifetime hetkiä.

St. Patrickin päivä oli myös sen takia erikoinen, koska silloin mulla alkoi lastenhoidosta 1,5viikon loma. Tottakai kotitöitä ja muuta au pairin hommia mun kuuluu tehdä, mutta nyt tämän loman aikana oon vapaa viettämään esim. päivän reissussa cliffs of moherilla. Ootan niin paljon tota reissua. 

Ja jotta tää lomailu ei kävisi tylsäksi, saatiin mun hostfamilyyn vähän perheenlisäystä tossa perjantaina, nimittäin he ottivat koiranpennun!
En ole ennen omistanut koiraa, enkä omaa hirveästi kokemusta niiden kanssa olemisesta tai niiden hoitamisesta. En oo ikinä myöskään ainakaan myöntänyt olevani mikään koiraihminen pahemmin, mutta tää dogi on vienyt mun sydämen. Aivan hellyyttävä tapaus, jokseenkin kova itkemään vaikka onkin.

Jotenkin täällä oleminen on ollut ihan kuin jotain unta, en vieläkään varmaan osaa 100% sisäistää, että oon ulkomailla, Irlannissa ja asun täällä. Tuntuu kuin näkisin unta ja kohta herään omassa sängyssä Suomessa.
Oon kyllä myöskin kokenut ajoittain tosi kovaa koti-ikävää ja toivoisin, että osaisin unohtaa sen ja keskittyä nauttimaan täällä olosta iha täysillä.

Tämmöistä siis tänne, mitäs sinne?
Antakaa palautetta! Helpoin palautteenanto toimii sydännappulan avulla, jonka näkee ainakin koneen selaimella, kommenttipalkin yhteydessä.

Kysymyksiä saa kysyä aina! Ja toivonkin niitä tulevan,  myöskin postaustoiveet ovat aina tervetulleita.




tiistai 8. maaliskuuta 2016

Where are you from?

Welcome to Dublin.
Muutaman tunnin lentomatkat ovat ohi ja mä astun Irlannin maan kamaralle.
Huh. Mä asun täällä.
On niin lämmin, niin vihreetä.

  







Seuraavana laskeutumisen jälkeen vuorossa oli matkatavaroiden haku, meidän arrival portista oli tosi pitkä matka sinne hihnalle, että luulin et oisin kävellyt jo niiden ohi :D ihmisillä oli niin isot käsimatkatavaralaukut, että luulin niiden olivan matkatavaroita.


Kuitenkin onnellisesti löysin ne hihnat ja sen jälkeen suuntasin infotiskille kyselemään bussiyhteyksistä Corkiin. Ensiksi mut ohjattiin toiselle tiskille ja siellä tiskillä neuvottiin mua jotenkin väärin joten omin neuvoin piti sekin bussi etsiä :D.

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Löysin bussin ja pääsin lähtemään kohti Corkia. Olin jotenkin tosi sumuisissa fiiliksissä. En edes huomannut ensiksi vasemmanpuolista liikennettä. Ihailin vain Irlantilaisia maisemia. Pientä palaa Dublinia, sen pubeja ja katuja.
N. 3h matkan jälkeen kaukaa edessä näkyi Corkin kaupungin maisema. Wau. Mä oikeesti asun täällä seuraavat 6kk. En osannut edes jännittää host-familyn tapaamista. Host-mom tuli hakemaan mut pysäkiltä ja pian tapasin edeltävän au-pairin sekä mun ihanan hoitolapsen.

Lapsi on 2-vuotias poika, suloinen suklaasilmä, joka osaa myös olla aika temperamenttinen. "Jats min ei!".
Toimiminen ja hänen vahtiminen on aika helppo nakki, kunhan ymmärtäisi aina mitä hän sanoo :D. Pikkuhiljaa alkaa valaistumaan nämä hänen sanansa, voittajafiilis joka kerta, kun ymmärrän uuden sanan.

Perhe ihana, nuorekas ja parempaa en olisi varmaan voinut toivoa.
Ihmiset on täällä tosi mukavia! Ja kohteliaita. Kunpa Suomessakin olisi näin hyvät käytöstavat ihmisillä, baarissakin (pubissa?) jos itse vahingossa tönäiset jotain, toinen sanoo "sorry" whaat??

Tähän mennessä oon siis tutustunut hieman Corkiin, Blarney:n ja sen lähiympäristöön. Esim. yks päivä käytiin host momin ja pikkusen kanssa leikkipuistossa vähän kauempaa.

Asun siis Blarney Castle:tta ympäröivässä puutarhassa. Tää paikka on kuin sadusta, linnut laulaa ja kaikkialla on niin kaunista ja vihreää.
Ainoat huonot puolet ehkä ovat nopeasti tuleva pimeys n. klo 7 aikoihin ja se, että täällä puutarha-alueella ei oikein niitä valaistuksia ole, joten aikamoista seikkailua ja akun säästämistä jos haluat olla liikenteessä 7 jälkeen.

Ekana viikonloppuna vietimme edeltävän au pairin läksiäisiä ja minun tervetuliaisia. Oli tosi kivaa ja oli kiva tutustua illan vieton merkeissä host momiin ja uusiin ystäviin.

En oikein tiedä, mitä muuta mä tänne vielä selittäisin, ehkä nyt on tarpeeksi paljon tullut naputeltua tekstiä tähän postaukseen. Jos te haluaisitte jotain erityisesti kuulla, tulkaa rohkeesti vaan kysymyään. Olisi kiva saada lukijoilta ideoita blogiteksteihin jne :)!

Yritän pitää 1 teksti per viikko -tahtia tätä blogia, mutta jo heti parin ekan viikon aikana huomasin, että energia ei välttämättä riitä, joten postaan tänne niin usein, kuin vain jaksan!:)

ps. Oon shoppaillut täällä jo aika runsaasti, ehkä hieman liiankin paljon ja haluaisin näitä teille esitellä, joten jos kiinnostää niin klikkaileppa tästä edeltävään ostospostaukseen!

pps. Tosiaan mulla on tossa postauksien alapuolella <3 nappula, jos siis tykkäsit postauksesta napauttamalla sitä voit ilmaista sen mullekin helposti :)!

Shopping shopping and shopping, too much? Never.

Heissan!
Tähän postaukseen aattelin vaan lätkästä mun ostoksia täältä Irlannista :).




 Minions sukkia, Penneys
 Pörrösukat, penneys




Alapuolella, erilaisia wipeseja (deodorantti,meikki,käsi ja kynnet), penneys

 Käsilaukku, Penneys

Infinity huivi,lökärit, lenkkitakki, Penneys 
Meikkipussi,kukkaropussukka,vyö,viltti, Penneys
Pitkä neule, Penneys
 2 pitkähihaista ja 1 t-paita, Bershka
 Kuivashampoo,joku apteekki :D

Juomapullo ja rusettipanta, H&M
Yöpukusetti ja powerbank, Penneys
Kengät, Penneys
Kumisaappaat, Joku random kenkäkauppa
Pahoittelen pajon kenkien tosi epäselvää kuvaa!

Mitäs pidätte? :) Ite ainakiin oon ihan supermegamaterialismionnellinen!



torstai 25. helmikuuta 2016

Stopping by

Turvatarkastuksesta ja ekasta lennosta selvitty, voittajafiilis. Vielä ois matkaa muutama tunti jäljellä. Lentokone lähtee klo 10.00 paikallista aikaa ja sitten vielä dublinista corkiin bussilla. Ehkä tän päivän jälkeen alkaa tää matkustuskiintiö olemaan hippasen täynnä.

Mulla on vieläkin niiiin epätodellinen olo. Nyt vähän jo tajuan, että oon menossa Irlantiin, mutten sitä, että oon siellä sen puoli vuotta. 

Äiti saattoi mut eilen helsinkiin tosiaan ja tänä aamulla vielä lentokentälle. Siinä sitten turvatarkastusta ennen halattiin vikan kerran ja voin sanoa, että kyllä pieni pala taisi nousta kurkkuun. Syytän äitiä, joka oli kyllä vähän itkuinen siinä. Vaikkakin sen Helsinki-Vantaa lentokentän näkeminen vähän tuntui jo.

Nyt siis tällä hetkellä istun Oslon lentokentällä jossain news bar -nimisessä kahvilassa, juon kahvia ja nautin siitä, ettei kukaan tunne mua. On aika rankkaa puolentoista vuoden yksinasumisen jälkeen muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa, jossa kaikki tuntee sut ja punkata mummin luona kuukauden. Siinä ei kyllä ainakaan liikaa omaa aikaa ole. Tämmönen "vapaapäivä" on niin mun makuun. Oon tosi sosiaalinen, mutta jokasella on se kiintiönsä. Mulla se kiintiö oli aika reunoja myöten täynnä kuukauden jälkeen.

Vielä halusin pistää tähän loppuun vähän "henkilökohtaisemman" tekstinpätkän niille läheisimmille kavereille/ystäville, ketkä jäi sinne Suomeen.

Nähdään taas <3 mulla tulee kova ikävä teitä, mutta nyt teillä on sentään puoli vuotta aikaa kerätä mulle juoruja sieltä. Ladatkaa kaikki skype, jotta voidaan olla yhdessä tän puolen vuoden aikanakin ja valmistautukaa sekä henkisesti, että fyysisesti siihen, kun mä palaan ja vietän teidän kanssa tervetuliaiset, jotka on tuplasti vielä paremmat kuin läksiäiset.

I'll be back.
Rakastan teitä kaikkia 💗

Xoxo Jassu

Ps. Edit: kirjoitettu tänään aamupäivällä :)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Läksiäiset ja hyvästejä

Apua! Nyt jo melkeen 3 viikon blogihiljaisuus, hyvin alkaa.
Nää viikot enne lähtöä on mennyt kyl tosi nopeasti. Niin nopeasti, etten oo vieläkään oikeen orientoitunut tähän, että huomenna aamulla seitsemältä istun (toivottavasti) lentokoneessa ja ootan lähtöä kohti Irlantia.


Mulla päättyi työssäoppiminen viime viikolla  ja oon tosi onnellinen, että sain noinkin ihanan työssäoppimispaikan!
Kiirettä on siis senkin puolesta pitänyt ja sen jälkeen jäi vain muutama päivä aikaa alkaa valmistelemaan lähtöä ja viettämään läksiäisiä.

Noissa työpäivien väleissä oli toki myöskin vapaapäiviä, jotka aika mielellään vietin suurimmaksi osaksi kavereiden kanssa nytkun kerrankin "asuin" samalla paikkakunnalla tai lähempänä heitä. Vietettiin tossa edellisviikonloppunakin mun parhaan ystävän Laren 20-v synttäreitä, herranjumala me ollaan vanhoja. Myöskin perheen kanssa vietin aikaa, lukuun ottamatta äitiä ja vanhinta pikkusiskoa, koska he saapuivat tänne etelään vasta tänään.

Tosiaan, viime lauantaina mulla oli pienen, mutta sekalaisen porukan kanssa läksiäiset ja oli kyllä aika tunteikkaat ja tosi ihanat läksiäiset, parempaa en olisi voinut toivoa.
Sain mun ystäviltä ihania läksärilahjoja, vaikken niitä osannut edes odottaa. Sain mm. viiniä, ihanan pöllöviltin sekä maailman ihanimman kaulakorun. Laitan niistä vaikka ensi postaukseen kuvia :).

Tosiaan, kirjoitan tätä postausta nyt lentokenttähotellin sängyllä, valmiina menemään nukkumaan. Äiti on viereisessä sängyssä odottamassa, että kone sammuu ja hänkin saisi unta. Täytyypä siis varmaankin lopettaa tää näpyttely tähän. Koitan ehtiä huomenna laittamaan oslon lentokentältä tunnelmia tännekin puolelle!

Tää blogipostauksen tekeminen vaati aina vähän enemmän aikaa, joten tilannepäivitykset tulee vähän viiveellä. Jos kuitenkin haluat reaaliaikaista kuulumista multa nähdä, voi mua alkaa seuraamaan snapchatissa. Mun sc on: jassuski

Apua, en vieläkään osaa tajuta, että oikeesti lähden. Hyvää yötä murut!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Stressed, but well dressed


Or not.
Tää on aina blogin alottamisen vaikeus. Oikeestaan mun kohdalla ihan minkä vaan "harrastuksen" aloitus.
Mun päässä pyörii miljoona eri asiaa, mistä haluan kirjotella tänne, haluaisin postata vaan joka päivä. Ongelma on vaan se, että en tiedä minkä niistä valitsen sekä se, että en halua haukata liian isoa palaa kerralla. Pelkään että mä kyllästyn liian nopeasti.
Kuitenkin tosissaan haluan blogata ainakin koko mun au pair "jakson" ajan ja ehkä vielä sen jälkeenkin, katsoo sitten minkälainen maku suuhun jäi. Haluan, että tästä ajasta jää joku konkreettinen muisto, eikä vaan päänsisäisiä välähdysmuistoja ja kuvia. Jos kaikki vaan nyt pitää sormiaan ristissä ja toivoo, että mun motivaatio, aika ja kärsivällisyys kestävät sinne syyskuuhun asti. (Kärsivällisyys siksi, että mun kone on jo kulutukseen nähden aika pirun vanha ja hidas + laginen kuin mikä.)
Mua on stressannut viime päivät ihan sikana. Näin siis vaan unta mun tulevasta au pairiudesta (tätä pirun "jaksoa" on vaikea nimetä lyhyesti ja fiksusti.).
Siinä unessa mä jouduinkin jotenkin vahingossa yhtäkkiä väärään perheeseen ja ympäristö vaikutti enemmän ehkä jenkkimäiseltä, kuin Irlannilta. (pitäis vähän vähentää o.c:n katsomista varmaankin:D)
Mun väärä perhe oli joku fiiniyden perikuva, he eivät pitäneet musta ja kohtelivat kuin orjaa. Tän kaiken lisäksi mä asuin vielä harry potter -elokuvasta tutussa ruokakomerossa.

Se uni tunki mun ajatuksiin hereillä ollessa. En ollut hetkeen jutellut host perheen äidin kanssa ja mun mielikuvitus + stressi alkoivat vilkastua. "Entä jos ne onkin löytäneet jonkun paljon paremman. Entä jos ne ei enää pistäkään mulle mitään viestiä ja vaan hylkäävät mut, vaikka mulla on jo liputkin.
Tässä kohtaan mun ystävät saivatkin toimia jälleen mun henkilökohtaisina psykologeina ja rauhotella ylistressaantunutta Jassua.
Onneksi mun kohdalle on sattunut aivan ihana perhe, josta äiti ainakin on tosi symppis. Hänen kanssaan juttelin ja kyselin asioista, ja vaikkei hän suoraan mua rauhoitellutkaan, nii mulle tuli mielenrauha. Pääsin hyvillä mielin nukkumaan keskustelun jälkeen, enkä enää uneksinut painajaismaisesta au pair jaksosta.
En kyllä edes enää  muista kerroinko mä hänelle tästä unesta.

En tiedä onkohan sittenkään niin hyvä ajatus lukea kauhutarinoita netistä painajaismaisista au pair kokemuksista. Ensalkuun ajattelinkin vain, että osaanpahan varautua.
Nykyinen au pair on perhettä kyllä kehunut sen verran, että uskallan luottaa siihen, että mua ei ehkä painajaismainen host perhe todellakaan ole siellä mua vastassa, kun tämän kuun lopulla sinne saavun.
Mulla on ihan sikapaljon asioita ja tehtäviä to do -listalla, ennen kuin voin hyvillä mielellä lähteä.
On koulujuttuja, vakuutusjuttuja, isoja maailmaa mullistavia vaateongelmia ja autokoulun viimeinenkin vaihe pitäisi ehtiä käymään. Tälläkin hetkellä  mun pitäisi olla tekemässä työssäoppimisen tavoitteita, mutta yllätysyllätys välttelyn maailmanmestari löytyykin täältä kirjoittelemassa liiba laabaa.
Hyvä puoli toki tästäkin löytyy. Tekemistä on niin paljon, että päivät kuluu nopeammin ja lähtöpäivä koittaa ennen kuin huomaankaan. Toivottavasti ei kuitenkaan niin yllättäen, että huomaan edellisenä päivänä mun to do -listan olevan kokonaan toteuttamaton.

Tänään on myöskin suuri päivä, koska oon päättänyt julkaista myös mun Facebookissa tämän blogin olemassa olosta pienen päivityksen. Se tarkoittaa sitä, että mun perhe ja jotkut "aikuiset" fb-kaverit pääsevät myös näkemään tämän. Se luo vähän paineita. Oon aika nuoresta pitäen kantanut aika kovaa stressiä siitä, millainen mun imago on aikuisten, työkaverien, perhetuttujen ja sukulaisten silmissä. Puuh puuh.. Ehkä mä pystyn tähän. Ehkä.
Vielä lopuksi tämmösenä "loppukevennyksenä" haluan hehkuttaa teille mun kuukauden parasta löytöä, välikausitakkia, mikä mun tosissaan piti ostaa jo viime syksynä (jostain kumman syystä päädyin ostamaan pörröisen "nalleliivin" sen sijaan, vastuullinen ja järkevä shoppailija, eikös?).
Nyt löysin siis vihdoinkin, sopivan,kivannäköisen ja tosi edullisen takin Rauman cittarista ja vielä alennuksesta. Hehkutusta myöskin siitä, että takin koko on semmoinen, mikä ei ole mennyt mun päälle hetkeen. Jotain hyötyä siis tammikuun rääkistäkin!


Ps. mun pitäis oikeesti alkaa pikkuhiljaa ryhdistäytymään valokuvaamisessa, koska mun tämänhetkiset kuvat kännykässä on vaan selfieitä. Ehkä mä koitan kaivella jostain koneen syövereistä jotain muutakin kuvamateriaalia.
Pps. Huomatkaa lisäämäni toiminto tekstien perään, eli jos tykkäät tekstistäni, voit ilmaista sen helposti nyt painamalla viereistä laatikkoa.





perjantai 5. helmikuuta 2016

Finally!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla


Elikäs vihdoinkin (kahden päivän hermojen menettämisen jälkeen) voit vihdoinkin seurata blogiani myös kätevästi Bloglovinin kautta! Ihana sivusto, suosittelen! Itsekin seuraan blogeja tätä kautta jos vain suinkin mahdollista! :)